Ovikello soi. Juoksin eilen hädissäni avaamaan ovea, ja koira juoksee perässä räksyttäen. Terassilla seisoi armeijapoika (ihan semihyvännäkönen). Kuuntelin sen sotaveteraani asiaa ja roikuin puoliksi ulkona ovenraosta samalla kun yritin toisella jalalla pitää koiran sisällä. Armyboy sitten kysyi, että onko mun vanhemmat kotona. No ei ne ollu. Se ilmotti tulevansa takaisin myöhemmin, sitten kun nekin on kotona. Mä en sitte varmaan näyttänyt tarpeeksi aikuiselta. Nyyh.
Armeijapoika tuli illalla taas käymään, mikä oli suuri virhe. Meidän äiti nimittäin oli kotona. Poika parka ei päässy lähtemään ennen kuin äiti oli kuullu sen elämäntarinan ja setviny sen äitipoikasuhteen juuriaan myöten. Tai no ainaki siltä se musta tuntu. Ja tietenki armyboy sai lahjoituksen.
Ja tänään olis luvassa asioiden hoitamista, jos vain saan revittyä ahterini irti tästä tuolista. Yritys on kova, voin kertoa.
kuva:we<3it
kuva:we<3it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti